Joerlak-vuoren mestarisepät ovat samaa mieltä vain yhdestä asiasta: että magnoceroksen sarvi on paljon arvokkaampi kuin mikään muu uloke. Ja kaikista sarvista suurin ja terävin kuuluu pedolle, jota he kutsuvat Magnukseksi. Puolen sukupolven ajan Magnus seivästi heimonsa aarteita etsiviä metsästäjiä aamupalakseen. Joka kerta hän palasi sarvi ja kaviot verenpunaisina, kunnes hänen Matriarkkansa kehotti häntä ja kaikkea kansaansa hakemaan suojaa pohjoisesta, vuoren varjojen takaa. Mutta Magnus ei koskaan antanut periksi, eikä koskaan ollut epäonnistunut heimonsa suojelemisessa. Magnocerokset jäävät, sillä niin hän päätti, koska magnoceros ei usko sattumaan, eikä se koskaan muuta mieltään...



Mutta kun Joerlak-vuori purkautui ilman varoitusta, ja puolet hänen heimostaa katosi tuleen ja tuhkaan, Magnus muuttikin mielensä. Eloonjääneet menivät pohjoiseen, missä he kohtasivat satojen jousilla varustettujen metsästäjien rakentamat esteet. Magnus ei odottanutkaan vähempää. Hän johti hurjimmat veljensä ja sisarensa rynnäkköön vihollisiaan vastaan ja taisteli sellaisella voimalla, mikä oli verrattavissa ainoastaan takana tulta syöksevään vuoreen. Sillä välin magnocerosten vanhimmat, äidit ja vasikat katosivat vuoren massoihin. Mestarisepillä on jakautuneet mielipiteet siitä, mitä sen jälkeen tapahtui.



Jotkut sanovat Magnuksen löytäneen takaisin heimonsa luokse, kun toiset väittävät hänen saaneen surmansa Matriarkan vieressä. Kumpikaan näistä teorioista ei ole totta. Magnus lupasi kyllä palata heimonsa luokse... mutta vasta sen jälkeen, kun oli löytänyt syylliset Joerlak-vuoren purkautumiseen ja nähnyt heidän kuolevan sarvessaan. Sillä magnoceros ei usko sattumaan...