Palveltuaan koko ikänsä Aurel oli saanut tarpeekseen sodista, kapinoista ja vallankumouksista. Parin kunniamitalin ja suuren eläkkeensä lisäksi vanhalla insinöörillä oli palveluksestaan poistuessaan jotain paljon mielenkiintoisempaakin: maailman ensimmäisen koneellisen lentolaitteen, gyrokopterin, keskeneräiset ja unohdetut piirustukset. Trooppiselle Tuhkasaaristolle eläköitymään siirtyneellä Aurelilla ei ollut muuta kuin rahaa ja aikaa, joten hän alkoi rakentaa laitettaan.



Kun vuodet kuluivat ja epäonnistuneet koekappaleet kasaantuivat, hän alkoi empiä, oliko koneellinen lentäminen edes mahdollista. Vuosikymmenen ja päivän kuluttua ensimmäisestä eläkepäivästä, eräänä aurinkoisena iltapäivänä, Aurel istui närkästyksissään ja epäonnistumista odotellessaan viimeisimmässä koekappaleessaan, jossa näkyivät raskaan työn ja intohimon jäljet. Hän veti käynnistysjohdostaan ja reaktionomaisesti veti kätensä pään suojaksi, odottaen väistämätöntä räjähdystä. Aurelin suureksi yllätykseksi koje alkoi nousta ilmaan ja muutaman paniikinomaisen säädön jälkeen tasasi lentoratansa. Tunnin kuluttua hän jo syöksähteli ja kaarteli tuulenpuuskien läpi, kilpaili lokkien kanssa ja ihaili lentämisen henkeäsalpaavaa ihmettä.



Auringon laskiessa hän kääntyi takaisin kohti työpajaansa, mutta ei ehtinyt edes suorittaa käännöstään loppuun, kun lentävä kanuunankuulan läpäisi peräsimen. Aurel irrottautui laitteestaan, ui lähimpään rantaan ja kirosi laivan, jonka kanuunankuula oli tehnyt hänen laitteestaan romukopan. Päiviä myöhemmin Aurel palasi työpajalleen ja aloitti uuden gyrokopterin rakentamisen. Gyrokopterin, joka kykenisi kantamaan paljon raskaampaa, vaarallisempaa lastia...