Rigwarl – hän, joka ei koskaan kääntänyt selkäänsä taistelulle, tunnettiin siitä, että hän taisteli kaikista isoimpien ja pahamaineisimpien riitapukareiden kanssa. Humaltuneiden yleisöjen kannustamina Sänkiselkä vaelsi Slomin ja Elzen välillä kaikkien kapakoiden nujakoihin, kunnes eräs baarimestari, jolla oli tarvetta velkojen perijälle, iski silmänsä hänen taistelukykyihin. Sänkiselän työnkuvaan kuului velkojen karhuaminen ja rauhan ylläpitäminen, ja välillä hän pääsi jopa murtamaan jalan tai kaksi (tai viisi, kun ongelmana oli eräs epäonninen verkonkutoja). Vaivanpalkaksi hän sai aina paukun tai kaksi, jonka avulla hän taas jaksoi karhuta lisää.



Erään humalantäyteisen illan jälkeen, missä kipua ja tuskaa kylvettiin puolin ja toisin, Sänkiselkä kohtasi viimein veroisensa. "Teikäläisen syöks'hampaat kuvottaa meikäläistä, hyvä herra", hänen kuultiin sammaltavan eräälle pohjoisen suurelle sällille, jolta oli velat maksamatta. Tätä seurasi kaikkien aikojen nujakka. Tusina tappelupukaria tahtoi taistelun tiimellykseen. Yksikään jakkara ei jäänyt rikkomatta. Kun taistelun sumu hälveni, mahdoton oli tapahtunut: velka jäi maksamatta. Hänen haavansa paranivat, piikkinsä kasvoivat takaisin, mutta velkojan maine oli lopullisesti menetetty. Hän maksoi velan omasta pussistaan, vannoen samalla vielä törmäävänsä tähän pohjoisen pirulaiseen ja saavansa kostonsa. Tämän jälkeen hän teki jotain, mitä ei koskaan uskonut tekevänsä – hän treenasi lujasti, jonka aikana hän teki yllättävän löydön itsestään. Hymy nousi korviin asti samalla, kun hän jännitti piikkinsä. Selän kääntäminen taistelulle saattoi sittenkin olla juuri hänen juttunsa...