Kuten kaikki suuret runoilijat, Auroth haluaisi vain kirjoittaa, mutta Talvitraakin elämä on täynnä erilaisia häiriötekijöitä. Muinaisliskojen eepoksilla on pitkä ja värikäs historia, mutta jotkut pelkäävät, että jäljellä olevat sivistyneet lohikäärmeet eivät ole enää yhtä tuottoisia kuin ennen, sillä Muinaisliskojen Eddoihin on lisätty vain muutama rivillinen sitten viimeisimmän kulta-ajan. Auroth runoileekin: "Unohdamme, että elämässä on muutakin kuin vihollisten voittamista ja valtaamista. Meidän täytyy muistaa elää elämiämme myös luovien ilmaisujen kautta." Hän tekee myös tutkimusmatkoja keräillen kirjoja inspiraation saamiseksi. Mutta kaikki se tutkiminen on myös yksi häiriötekijä, ja hän viettääkin vähemmän aikaa kirjoittaen kuin hänen pitäisi. Vaikka Auroth tietää, että hänen pitäisi olla luolassaan lisäilemässä sisältöä Eddoihin, hän usein huomaa olevansa suurten taistelujen keskellä vahvoja vihollisia vastaan. Hän ryöstää linnoja ja muinaisia kirjastoja... ja jos hän sattuu samalla niittämään kunniaa itselleen, hän vakuuttaa itselleen, että se on vain hänen tutkimustensa sivuvaikutus. Mutta tosiasia on se, että vaikka hänen taitonsa ja mahtinsa taistelutantereella ovat legendaariset, hänen tutkimusmatkansa eivät tähän mennessä ole varsinaisesti edistäneet kirjallisuuden maailmaa. Sillä hänelle ei riitä pelkkä päärooli tässä suurten sankarien tarinassa. Hän haluaa myös luoda sitä.