Kuningas Ostarion rakensi valtakuntaansa vihollistensa jäänteistä lukemattomien vuosien ajan. Se oli pakkomielle, jota tekemällä hän sai aikansa kulumaan eläessään ikuista valtakauttaan, joka ei koskaan näyttänyt päättyvän. Hän uskoi, ettei voisi kuolla, jos vain rakentaisi uusia torneja palatsiinsa. Lopulta hän kuitenkin tajusi erehtyneensä... sillä jopa luu voi pettää. Ostarion alkoi etsiä pysyvämpää tapaa ylläpitää valtakuntaansa. Hän ei kuitenkaan luottanut lihaan, vaan päätyi lopulta tavoittelemaan aave-energiaa, eräänlaista pimeiden sielujen kuollessaan luovuttamaa puhdasta henkeä. Hän ajatteli, että täyttämällä itsensä aaveolemuksella hän saisi kehon, joka olisi yhtä valovoimainen ja ikuinen kuin hänen egonsa. Kerran vuosituhannessa tapahtuvan talvipäivänseisauksen aikaan, aaveiden yönä, hän aloitti muodonmuutosrituaalin, ja käski alamaisiaan keräämään tarpeeksi sieluja kuolemattomuutensa raaka-aineeksi. Kukaan ei tiedä, kuinka moni sankari kaatui, sillä ainoa merkittävä eloonjäänyt oli seuraavan aamun koitteessa noussut Aavekuningas. Nykyään hän ei juurikaan vietä aikaansa hehkuvalla valtaistuimellaan, vaan marssii miekka kädessään ja vaatii alamaisiltaan uskollisuutta, joka ulottuu kuolemaakin pidemmälle.