Eläessään jäävelho Ethreain (ei vielä Kalmo) oli käyttänyt jään tuhoavan voiman uhkaa orjuuttaakseen kokonaisia kansakuntia. Ennen pitkää hänen alamaisensa, apunaan muutama epätoivoinen taikuri, uskalsivat väijyttää hänet. Mukanaan tarpeeksi lumottua köyttä sitomaan hänet ikuisiksi ajoiksi, he sitoivat jäävelhon adamanttipainoihin ja pudottivat hänet lampeen, joka tunnettiin parhaiten pohjattomuudestaan. Sitä se ei kuitenkaan ollut.



Hän upposi vain noin vuoden ajan, ennen kuin ulkonema kalliossa pysäytti hänen putoamisensa. Siinä hän lepäsi, kuolleena mutta hajoamattomana, kunnes geomantikko Anhil päätti tarkistaa mukamas pohjattoman Mustan lammen legendan. Anhilin luotilanka kietoutui hukkuneen taikurin ympärillä oleviin köysiin, ja hän veti ylös odottamattoman saaliin. Ajatuksenaan herättää kuolleen epäkuolleeksi, jotta voisi kysyä Kalmolta lammen ominaisuuksista, hän poisti köydet ja aloitti yksinkertaisen herätyksen riitin. Jopa Ethreainin vihollisten jälkeläisetkin olivat unohtuneet aikaan kauan sitten, joten kukaan ei voinut varoittaa Anhilia. Hän kuitenkin oppi päätöksensä virheet lähes heti, kun Kalmo syöksi pois kahleensa ja tuhosi hänet.