“Jos multa kysytään, elämä on täysin sitä, kenet tunnet ja mitä löydät. Jos elät semmosessa kurjassa paikassa kuin Varjorepeämän rauniot, jo ruoan löytäminen on haastavaa. Joten pitää käyttää kaikki keinot, penkoa jokainen kolonen. Pitää selvittää omat vahvuudet. Jotkut sen paikan pedoista syövät meidän kaltaisia rääpäleitä aamupalakseen, joten täytyy keksiä keinot vangitakseen heikot ja väistääkseen vahvat. Hyvä juttuhan tässä on se, että niillä raunioilla on oma tarinansa, historiansa. Ja joillekin se on kaikki kaikessa. Siellä oli muinoin palatsi, missä he pitivät kaiken sortin pimeitä rituaaleja. Ei niin kivoja juttuja. Jos selvisit seremonian, he rikkoivat kristallin ja jakoivat sielusi osiin. Tosin taiteellisia niistä kyllä tuli! Veistoksia ja sen semmoisia. Joten kuuntelehan nyt: jos joskus törmäät sellaisiin muinaisiin raapustuksiin ja muihin sen sorttisiin juttuihin, ota reppu täyteen niitä ja vie ne kylään myytäväksi, niin elät taas pari viikkoa. Jos sulla käy oikein hyvä säkä, saatat löytää Varjorepeämän kristallin. Vie se arvioitavaksi ja kysele ihmisiltä kiinnostusta. Joku aina tietää jonkun hömelön, joka etsii sellaista. Jos mikään muu ei auta, myy se maagille seuraavan kerran, kun sellainen käy kylillä. Ne RAKASTAVAT niitä kristalleja. Joka tapauksessa, mitä ikinä teetkään, ole varuillasi, kun käsittelet niitä kristalleja. Et halua sellaisen silpoutuvan palasiksi päällesi. Se todellakin sattuu.”