Krobelus oli kuolonoraakkeli – mikä on vain kiertoilmaisu hänelle, joka ennustaa tulevaisuuden maksusta niille varakkaille, jotka haluavat nähdä verhon taakse. Mutta ennustettuaan vuosien ajan tulevaisuutta muille, hän päätti viimein etsiä omaa kohtaloaan. Kun kuolema kieltäytyi paljastamatta salaisuuksiaan, hän yritti ostaa ne hengellään. Mutta korkeinkin hinta osoittautui riittämättömäksi.



Kerta toisensa jälkeen kuolema torjui hänet, peitellen sen syvimmät salaisuudet. Kateus kalvoi hänen sielussaan. Muut kuolevat iäisyydeksi, miksei hän? Miksi hänet pitää aina herättää henkiin rutiininomaisesti? Miksi hän ei voi osoittamaan arvokkuuttaan kuolemaa kohtaan, mitä kaikki muut kammoksuivat? Hän ei kuitenkaan lannistu tästä.



Joka kerta haudasta noustuaan hän toi pienen osan kuolemaa mukanaan. Haamut seurasivat häntä kuin hänen särkyneen sielunsa sirpaleet. Hänen verensä oheni ja muuttui ektoplasmaiseksi. Hämärän olennot pitivät häntä kaltaisinaan. Jokaisella yrittämällään hän antoi osan elämästään, ja loppu näytti viimein olevan lähellä. Tämän myötä hänen omistautumisensa kuolemalle kasvoi suunnattomasti, ja hän heitti itsensä yhä voimakkaammin manalan syvyyksiin, tarkoituksenaan toteuttaa se ennustus, josta hän haaveili: että jonain päivänä Kuolonoraakkelia ei enää olisi olemassa.