Valankiro syntyi aateliseksi Ambryn klaaniin, suurimpaan ja mahtavimpaan kastiin Slomin vanhassa kuningaskunnassa. Ennen kaatumista kuninkaan halut muuttuivat oudoksi ja hänen neuvonantajakaartinsa täyttyi velhoista ja puoskareista. Ambryn klaani oli ensimmäinen, joka nousi kuningasta vastaan. Veronmaksamisen sijaan he lähettivät kuusi tuhatta miekkamiestä pääkaupunkiin, jossa heidät tuhottiin Apostaattien verilöylyssä. Vanha sananlasku piti paikkansa: kun hyökkäät kuninkaan kaulaan, on parempi viedä koko pää.



Petoksesta raivostuneena kuningas tuhosi koko Ambryn verilinjan säästäen vain klaanin johtajan ja hänen nuorimman poikansa, Valankiron. Kuninkaallisen tuomioistuimen edessä, klaanin johtaja ketjuin marmorilattiaan kahlittuna, kuningas määräsi velhonsa muuttamaan pojan sudeksi, jotta tämä repisi oman isänsä kurkun auki. "Tee näin", sanoi kuningas, "jotta Loordi Ambry ymmärtää petoksen pureman". Vahvaa velhoutta käytettiin, ja niin poika muuttui. Mutta vaikka hänen kehonsa oli muuttunut, hänen sielunsa pysyi samana. Sen sijaan, että olisi purrut isänsä kaulan auki, hän hyökkäsi vartijoiden kimppuun ja repi heidät palasiksi. Tusina kuninkaan ritareita kuoli taistelussa sutta vastaan ennen kuin he onnistuivat karkottamaan tämän yöhön. Ambry, klaanin johtaja, nauroi ketjuissaan vielä silläkin hetkellä, kun kuningas itse ajoi miekkansa tämän lävitse. Nyt kadonneen Ambry-klaanin ainoa perillinen, Valankiro, vaeltaa teitään Lycanina. Hän on puoliksi soturi, puoliksi susi, ja etsii oikeutta kaikelle sille, jonka hän menetti.