Selviydyttyään pyhän Nothlin maailman tuskista Huskar avasi silmänsä nähdäkseen tuhlailevaisen varjopappi Dazzlen työstävän voimakasta loitsua hänen yllään. Dezunin veljeskunnan muinaisten riittien vastaisesti Huskarin henki oli pelastettu ikuisuudesta. Mutta kuten kaikki Nothlin kohtaavat huomaavat, hänkin huomasi muuttuneensa peruuttamattomasti. Enää hän ei ollut kuolevaisen ruumiin armoilla, hänen sydänverestään tuli uskomattoman voiman lähde; jokainen vuotanut pisara palasi kymmenkertaisena kiivaan, polttavan voiman kanssa. Tämä uusi lahja kuitenkin raivostutti Huskaria, sillä hänen pelastuksensa Nothlista myötä Dazzle oli evännyt häneltä paikan jumalten joukossa. Häneltä oli evätty oma, pyhä uhrauksensa.



Aikanaan veljeskunnan vanhimmat pyrkivät laajentamaan vaikutusvaltaansa, ja he sopivat, että Huskarista tulisi hirmuinen työväline heidän sotaretkellään. Tuleminen pelkäksi aseeksi veljeskunnalle, joka epäsi häneltä hänen synnyinoikeutensa, suututti Huskaria vielä lisää. Kun sodan ensimmäinen hehku ilmestyi horisonttiin, hän pakeni esi-isiensä kodista löytääkseen uusia liittolaisia, etsien koko ajan asiaa, joka olisi kelvollinen vapauttamaan voiman, jonka hänen täydellinen uhrauksensa voisi tuoda.