Karroch oli orpolapsi. Sen äiti kuoli synnytyksessä ja isä, Slomin viimeisen kuninkaan hevosenkengittäjä, tallottiin kuoliaaksi Karrochin ollessa viisivuotias. Myöhemmin Karroch vietiin kuninkaan eläintarhaan, jossa se kasvoi kuninkaallisten eläinten rinnalla: leijonien, apinoiden, peurojen ja hieman harvinaisempien, yleensä taruksi uskottujen otusten. Kun se oli seitsemänvuotias, muuan seikkailija toi tarhaan ennennäkemättömän pedon. Kuninkaan eteen kahleissa viety otus puhui, mutta sen suu ei liikkunut. Se sanoi: päästä minut vapaaksi. Kuningas vain nauroi ja komensi otuksen esiintymään mielikseen. Kun peto kieltäytyi, kuningas löi sitä valtikallaan ja komensi sen vietäväksi karjan sekaan.



Seuraavien kuukausien aikana Karroch vei tälle haavoittuneelle otukselle salaa ruokaa ja lääkkeitä, mutta sai ainoastaan hidastettua haavojen pahentumista. Peto puhui pojalle ilman sanoja. Ajan myötä heidän ystävyytensä kasvoi, kunnes poika huomasi pystyvänsä puhumaan takaisin. Hän pystyi oikeastaan puhumaan kaikille kuninkaan tarhan eläimille. Pedon kuollessa poika raivostui. Hän yllytti eläimet kapinaan ja avasi häkit päästääkseen ne vapaaksi palatsin tiluksille. Kuningas murjottiin tässä hulluudessa. Kaaoksen keskellä eräs uroshirvi kumarsi pojalle, joka oli vapauttanut sen. Petomestari mukanaan se hyppäsi korkean muurin yli ja pakeni. Aikuisena miehenäkään Petomestari Karroch ei ole menettänyt kykyään keskustella villieläinten kanssa. Se on kasvanut luonnon raakalaismaisuuden veroiseksi sotilaaksi.