He tulivat varoittamatta. Kalliolinnan muurien sisältä kuului ensin kammottava ääni, jonka jälkeen helvetti pääsi irti. Jostain syvyyksistä kumpusi pimeyden petoja toisensa perään. Aseistettuina tulella ja mustalla magialla, he surmasivat ja sieppasivat äitejä ja lapsia pimeisiin tarkoituksiinsa. Aikoinaan suuresta ja mahtavasta Kalliolinnan armeijasta vain väsymättömän komentaja Tresdinin johtama Pronssilegioona oli tarpeeksi lähellä vastatakseen taistelukutsuun. He karauttivat kaupunkiinsa taistellen tiensä läpi veren tahrimien kujien ja torikauppojen, viiltäen tiensä läpi suunnattoman tungoksen aina invaasion alkulähteille kaupungin aukiolle. Siellä heitä odotti eteerinen halkeama, ja halkeaman reunalla jylisi heidän pelottava vihollisensa.



Syövyttävän hohdon ympäröimänä syvyyksistä kumpuavan lauman johtaja heilautti suunnatonta miekkaansa halkaisten legioonalaisen kahtia tämän lihan alkaessa mädäntyä hohdon vaikutuksesta. Tresdin nosti verentahriman miekkansa ja asetti katseensa tähän petoon, joka kääntyi ja virnuili Tresdinille valtavien hampaidensa takaa. Välinpitämättöminä ympärillä vallitsevasta taistelusta, he ryntäsivät toisiaan kohti.



He vaihtelivat iskuja puolin ja toisin, kuin tanssien tätä kuolettavaa kaksintaistelua samalla kun Pronssilegioona menetti joukkojaan yhä enemmän ja enemmän. Tresdin syöksähti eteenpäin samalla kun hänen vihollisensa heilautti miekkaansa kohtalokkaan näköisesti. Mutta todennäköisyys vaihtoikin suosikkiaan. Pedon brutaali hyökkäys jysähti Tresdinin kylkeen, mutta vaikka se sai hänet horjahtamaan, hän kokosi kaikki voimansa vastaiskuun. Terä raapaisi terää vasten ja kahvaa pidemmälle pedon kurttuiseen käpälään asti, leikaten sen kahtia hirveän veri- ja kipinäsuihkun saattelemana. Pedoista koostunut yleisö katsoi hämmästyksissään Tresdinin jatkaessa hyökkäystään, survaisten miekkansa vihollisensa lihan ja vauhkoontuneen sydämen läpi. Pilviä halkovan huudon saattelemana peto muuttui tuskissaan ryöppyäväksi verivirraksi. Pimeyden portti haihtui, ja halkeaman tehnyt voima katosi yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Jäljelle jääneillä hyökkääjillä ei ollut mitään mahdollisuutta Kalliolinnan terästä vastaan.



Vaikka hyökkäyksestä selvinneet olivatkin voitokkaita, eivät he löytäneet syytä juhlimiseen: kaupunki oli raunioina ja selviytyneitä vain kourallinen. Palotkin jatkoivat leviämistään. Avatessaan sotalippujaan Tresdin kokosi kasaan niin paljon liittolaisia kuin kykeni. Suunnaton viha kyti hänen sisällään, kun hän vannoi kostoa syvyyksistä kummunneille voimille. Ja kirottu olkoon se, joka olisi asettuva hänen tielleen.