Return to the Age of Bone
Aikana, jonka muisto on jo kadonnut siltä itseltäänkin, Ostarion ei ruokkinut ikuisen elämän nälkäänsä aavemaisella olemuksellaan, vaan lähes loppumattomalla luiden sadonkorjuulla. Sen palatsin seinät olivat muodostuneet poltetuista luista ja kadut oli päällystetty kaikenlaisten olioiden ja vihollisten luilla. Ne elolliset, jotka astuivat sen valtakuntaan varoivat visusti, sillä kuningas oli ennen kaikkea keräilijä. Mikään ei liikkunut Luun imperiumissa sen tietämättä.