Maahisvaeltaja sai ristimänimekseen Traxex – sopiva nimi lyhyen, peikkomaisen, varsin vastenmielisen metsämaahiskansan jäsenelle. Mutta Traxex ei ole yksi heistä. Hänen vanhempansa olivat matkustajia karavaanissa, jonka kimppuun ryövärit hyökkäsivät. Viattomien meluisa teurastus nostatti hiljaisen maahiskansan vihan pintaan.



Taistelun rauhoituttua he löysivät rikkoutuneissa vankkureissa piileskelevän pienen pikkutytön ja totesivat, ettei häntä voi jättää luonnon armoille. Jo lapsena Traxex osoitti olevansa luonnonlahjakkuus metsämaahiskansan arvostamissa kyvyissä: huomaamattomuudessa, hiljaisuudessa ja oveluudessa. Henkisesti, joskaan ei fyysisesti, hän saattoi jopa olla orpo maahinen, joka oli palannut oikeaan kotiinsa. Mutta varttuessaan hän kasvoi perhettään pidemmäksi, ja alkoi pitää itseään rumana, olivathan hänen piirteensä sileitä ja symmetrisiä, täysin syylättömiä ja parrattomia.



Etäännyttyään adoptioheimostaan, hän vetäytyi asumaan yksin metsiin. Eksyneet matkailijat, jotka löytävät tiensä takaisin metsistä, kertovat joskus satumaisen kauniista samoojasta, joka tähysti heitä syvältä metsän uumenista, häviten kuin tuhka tuuleen ennen kuin häntä pystyi lähestymään. Notkea, huomaamaton ja jäätävän kuuma Traxex liikkuu hiljaa usvan lailla. Kuulemasi kuiskailu lähtee todellisuudessa hänen jäisistä nuolistaan, jotka etsivät tietään vihollisten sydämiin.