Niistä suurdemoneista, joilla on avoin pääsy tähän maailmaan, Doom harvoin kiinnostuu ei-infernaalien tai vähäisempien aaveiden huolista, ja Varjopaholainen käy lähes ainoastaan keräilyretkillään. Varjodemoni on kuitenkin ottanut syvän ja pysyvän kiinnostuksen kohteen materiaalisesta maailmasta, aivan kuin hän aistisi, että tämän pölyisen ulottuvuuskeskuksen hallitseminen olisi avain kaikkien muidenkin todellisuuksien alistamiseen.



Ensimmäisenä tähän maailmaan Varjodemonin kutsuivat vähäiset velhot, joiden jokaisen toiveen hän toteutti. Hän esitteli voimiaan näyttävästi saadakseen kokeneempien demonituntijoiden täyden huomion, ja sitä kautta sellaisten lordien, tyrannien, autarkkien ja hierofanttien huomiot, jotka olivat riippuvaisia magiasta säilyttääkseen voimansa ja valtansa. Niin täydellinen oli hänen harhautuksensa, että kaikki häntä kutsuvat velhot luulivat itseään isänniksi, ja Varjodemonia palvelijaksi. Samaan aikaan hän syövytti heidän identiteettinsä ja sai heidän mielensä valtaansa. Loppujen lopuksi suurin osa kultin jäsenistä oli onttoja nukkeja, hänen ilkeän tahtonsa jatkeita.



Mikä Varjodemonin seuraava askel tässä suunitelmassa olisi ollut jää avoimeksi spekulaatiolle, koska näihin aikoihin Nevermore, Varjopaholainen, kahmaisi erään erittäin ilkeän makuisen sielun, ja havaitsi että siinä ei ollut muuta kuin Varjodemonin olemuksen pilaantunut jälkimaku. Tajutessaan että vallankaappaus oli meneillään, ja ikivanha Täysvarjon rauhansopimuksen tasapaino oli järkkymässä, Doom ja Varjopaholainen yhdistivät hetkellisesti voimansa tuhotakseen nopeasti kasvavan kultin. Yhdistämällä käsittämättömän voimakkaat loitsunsa he kumosivat Varjodemonin vuosisatojen varovaisen työn, ja tuhosivat hänen kulttinsa palasiksi, ja kaikki sen jäsenet verisiksi lammikoiksi. Mitään ei ollut jäljellä, pientä demonivarjon hiukkasta lukuun ottamatta. Tämä pahuuden pilkahdus, kuolematon eikä yhtään heikentynyt, oli tarpeeksi antamaan uutta tuulta Varjodemonin seuraavalle suunnitelmalle. Vaikeuksien kautta, seuraavien vuosisatojen kuluessa, se alkoi kasautua uudelleen.



Mihin ikinä pahuuden pilkahdus koskikaan, saastui, ja sen valta kasvoi jälleen. Vahingoittuneiden palasten kaaos kasautui, kutoutui yhteen ja lopulta yhdistyi Varjodemonin uudeksi muodoksi, joka oli edellistäkin vahvempi. Hän on kaikkea muuta kuin kokonainen, mutta hänen suunnitelmastaan maailmankaikkeuden herruudesta puuttuu kaikki sen vanhat heikkoudet. Voisi olettaa että olento, joka koostuu kokonaan pahan tahdosta ja ilkeydestä, koko luomakunnan uhka, olisi aivan väärässä paikassa ollessaan täällä... mutta Varjodemonilta ei seuraajia puutu.