Legenda kertoo Nevermorella, Varjopaholaisella, olevan runoilijan sielu, ja itse asiassa hänellä on niitä tuhansia. Vuosituhansien ajan hän keräsi runoilijoiden, pappien, keisareiden, kerjäläisten, orjien, filosofien, rikollisten ja luonnollisesti sankareiden sieluja. Mikään sielu ei voi paeta häntä. Mitä hän tekee sieluilla on mysteeri. Kukaan ei ole koskaan vilkaissutkaan kuiluun, josta Nevermore kurkottaa kuin ankerias astraalikivien keskuudesta. Syökö hän sielut yksi kerrallaan? Kehystääkö hän ne yliluonnollisen temppelin käytäville, vai tekeekö hän niistä keittoa? Vai onko hän vain sätkynukke, jota jokin demonijumala ohjaa ulottuvuuksien repeämän takaa? Hänen pahuutensa on niin ehdotonta, hänen pimeyden auransa niin voimakas, etteivät kuolevaiset voi sitä ymmärtää. Jos haluat tietää, mitä kerätyille sieluille tapahtuu, on vain yksi keino ottaa asiasta selvää: lisää sielusi hänen kokoelmaansa. Tai odota vain Nevermorea.